Kanadalainen professori Allan Abbass oli Tukholmassa 29.8.2019 jo kahdeksatta kertaa pitämässä kolmipäiväistä koulutusta. Tällä kertaa teemana oli tiedostamaton psykoterapeuttinen yhteistyösuhde (UTA, Unconscious Therapeutic Alliance). Osallistujia on paikalla 90. Kysyin häneltä koululutuksen yhteydessä, pitäisikö moderneista psykodynaamisen lyhytpsykoterapian menetelmistä olla kiinnostunut. ”Minulle oli aikoinaan tärkeä oivallus, että emootiolla on syvä fysiologinen perusta ja tunteista puhuessaan ihmiset usein puhuvat kognitiivisin käsittein eivätkä ole kosketuksissa defenssien takana oleviin perusemootioihinsa”, Allan Abbass kertoo.
Kanadalaisprofessorin nimi saattaa joillekin olla tuttu psykoterapiaan liittyvistä tutkimusjulkaisuista, joita hänelle on kertynyt jo yli 200. Niihin on viitattu Suomessakin, kun viime vuosina tapetilla ovat olleet kuntoutuspsykoterapian tulevaisuus Kuntoutuksen uudistamiskomitean kannanotossa ja Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suosituksessa.
Abbas on kansainvälisesti kysytty psykiatri, tutkija ja kouluttaja. Hän on erikoistunut intensiiviseen psykodynaamisen lyhytpsykoterapiaan (Intensive Short-term Psychodynamic Psychotherapy) ja työskennellyt sen parissa vuodesta 1990. Tällöin hän osallistui perhelääketieteen syventäviä opintojaan suorittaessaan Habib Davanloon koulutukseen. ”Tiesin olevani menossa lyhytpsykoterapiakoulutukseen, mutta en tiennyt tarkemmin mistä oli kyse. Näin usean päivän ajan Davanloon videoitua työskentelyä ja olin hämmästynyt siitä, kuinka hyviä tuloksia hän saavutti lyhyessä ajassa sellaisten potilaiden kanssa, joiden kohdalla olin aiemman koulutukseni pohjalta kokenut keinottomuutta. Päätin koulutuksen jälkeen erikoistua psykiatriaan ja suuntautua tämän menetelmän tutkimukseen ja kouluttamiseen.”
”Muistan aina kuinka ensimmäistä kertaa tunnistin kehollisen jännityksen itsessäni ja tajusin, mitä minussa oli tiedostamattomalla tasolla ollut käynnissä todennäköisesti koko elämäni ajan. Tunteet pääsivät kokemuksellisesti tietoisuuteen ja niiden mukanaan tuoma assosiaatioiden visuaalinen prosessi oli vahva. Omakohtainen prosessointi on tietysti rakentanut luottamusta menetelmään potilastyössä. On ollut etuoikeus olla auttamassa ihmisiä purkamaan sisäisiä esteitään ja muuttamaan suhdettaan ristiriitaisiin tunteisiin ja traumaattisiin kokemuksiin”, Abbass kuvasi. Tälle menetelmälle on tyypillistä aktiivinen defenssien kanssa työskentely ja emootioiden kokemisen huomioiminen myös kehollisella tasolla. Samalla tärkeää on ahdistuksen kehollisten merkkien tarkka seuraaminen, jotta ahdistuksen säätely yhteistyössä on mahdollista. ”Pienet defenssit saattavat jumiuttaa hoidon ja psykoterapeutti voi todella joutua kiedotuksi niihin hankalalla tavalla. Tämä kuvaa mielestäni hyvin defenssien voimaa. Kun kyseessä on esimerkiksi voimakkaasti emotionaalista etäisyyttä pitävä potilas, voi psykoterapeutti kokea keinottomuutta, kun tulkinnalliset keinot tai vapaa assosiaatio kilpistyvät vastarintaan. Potilas ei ole tietoinen itselleen haitallisesta suojautumisesta vaan on sen vanki. Menetelmässä pyritään aktiivisesti tavoittamaan yhteys todelliseen henkilöön defenssien takana suorilla interventioilla. Suojautuminen voi olla niin egosyntonista, että se ei kerta kaikkiaan itsestään sula pois.”
Abbass näkee tällä hetkellä kansainvälisesti laajaa yhteiskunnallista painetta hoitojen lyhentämiseen ja huomion kiinnittämistä kustannustehokkuuteen. Hän näkee hoitomuodon interventioiden hyödyn psykodynaamiselle psykoterapeutille juuri hoidon tehostamisen ja nopeuttamisen muodossa. Erityisesti interventiot, jotka tähtäävät tiedostamattoman tavoittamiseen suoremmalla tavalla kuin tulkinnalliset interventiot, aktivoivat yhteistyösuhdetta ja edesauttavat syvien kiintymyssuhdetarpeiden heräämistä. Tämä puolestaan aktivoi automaattisesti ristiriitaiset perusemootiot sekä väistämättä niihin liittyvät defenssit ja ahdistuksen. Lisäksi hän kuvaa, että menetelmä voi mahdollistaa joillain potilailla tilan, jota Davanloo kutsui ”unen näkemiseksi hereillä ollessa”. Se on tila, jossa tiedostamaton emotionaalinen materiaali virtaa vapaasti – psykoanalyytikon toteutunut uni!
Samalla Abbass kertoo, ettei tälläkään menetelmällä voida ajatella lyhytpsykoterapian riittävän kaikille potilaille. Hoidon tyypillinen kesto on noin 20 kertaa, mutta hauraiden ja vaikeampien persoonallisuusrakenteiden kohdalla kesto on usein yli 40 kertaa.
Osa potilasta hyötyy suuresti nopeasta perusdynamiikan aktivoitumisesta ja kykenee työskentelemään nopeasti. Toiset kaipaavat ensin perusrakenteen vahvistamista, joka sekin tapahtuu tässä menetelmässä aktiivisella otteella. Ajatus on pyrkiä työskentelemään niin intensiivisesi kuin potilas sillä hetkellä pystyy. Kun tämä raja on saavutettu, pysähdytään sekä luodaan kokonaiskuvaa ja yhteyksiä, jolloin tietoisuus laajenee.
”Kestoltaan eri mittaisten psykoterapeuttisten lähestymistapojen välillä on perinteisesti ollut jännitteitä, ikään kuin ne olisivat vastakkaisia. Mielestäni näin ei ole ja toivonkin, että tämä menetelmä nähdään lisäyksenä psykodynaamiseen kenttään eikä kilpailijana”, hän toteaa. ”Olen ollut useamman kerran Amerikan psykoanalyyttisen yhdistyksen vieraana ja kokenut tapaamiset antoisina. Lisäksi olen mukana sen tutkimusjaostossa. Tällä hetkellä vankkaa tutkimusnäyttöä psykodynaamisesta hoidosta on jo yli 200 satunnaistetun tutkimuksen perusteella.”
Suomessa jo hyvin tunnettuun mentalisaatioon perustuvaan psykodynaamiseen psykoterapiaan Abbass on tutustunut Peter Fonagyn kautta, jonka kanssa hän on tehnyt yhteistyötä. Hän ajattelee, että erityisesti kapasiteetin ja rakenteen vahvistamisvaiheen työ on samankaltaista kuin mentalisaatiotyöskentelyssä. ”Jotkut potilaat tulevat hoitoon ylimentalisoiden ja heidän kohdallaan ajattelen, että on tärkeää keskeyttää tämä ja päästä kokemaan tunteita.”
Abbass on perustanut Centre for Emotions and Health:in Dalhousien yliopistoon Halifaxissa Kanadassa. Hän on ollut mukana käynnistymässä hoitomuodon koulutusta Kanadan lisäksi useissa Euroopan maissa kuten Ruotsissa, Tanskassa Norjassa, Britanniassa ja Sveitsissä. Runsaan julkaisumäärän lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi kirjaa: Reaching Throug Resistance (2015) ja Hidden from View (2018). Jälkimmäinen käsittelee lääketieteellisesti selittämättömiä oireita ja psykosomatiikkaa, joka on ollut Abbassin fokuksessa viime vuosina.
ISTDP (Intensive Short-term Psychodynamic Psychoterapy) on näyttöön perustuva lyhytpsykoterapia, josta on tehty yli 40 satunnaistettua tutkimusta mm. masennuksen, ahdistuksen, persoonalisuushäiriöiden ja psykosomaattisten oireiden hoidossa. ISTDP perustuu psykoanalyyttisen teorian ja kiintymyssuhdeteorian lisäksi mm. affektiivisen neurotieteen löydöksiin.
Suomessa tunnefokusoidun psykodynaamisen lyhytpsykoterapian koulutus perustuu ISTDP- menetelmän teoriaan yhdistettynä muihin psykoanalyyttisiin lyhytpsykoterapiamenetelmiin. Koulutuksesta vastaa Suomen lyhytpsykoterapiayhdistys.
Kirjoituksen lähteenä ovat Eila Saarisen tekemä Allan Abbassin haastattelu Tukholmassa 29.8.19 sekä Abbassin tuore haastattelu Tanskan Psykologiliiton lehdessä. Psykoterapia-lehti 3/2019 (Eila Saarinen)